EU tukee tehomaataloutta
EU:n Yhteinen maatalouspolitiikka on kestämätöntä
EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa on paljon pielessä. Sadan miljardin euron EU-budjetista noin puolet kuluu maataloustukien maksamiseen. EU:n tukipolitiikka on ollut perinteisesti sidottu tuotannon määriin, mikä on suosinut pääomavaltaista tilakoon kasvattamista ja tehotuotantoa. Seurauksena on ollut yhä kasvava ylituotanto.
Yhteinen maatalouspolitiikka on edistänyt vesistöjen saastumista. Kasvinsuojeluaineiden käyttö on kaukana kestävästä tasosta ja maaperää uhkaa monin paikoin yleinen heikkeneminen. Maatalouden ilmastopäästöt ovat myös massiivisia: YK:n maatalousjärjestö FAO:n mukaan eläintuotanto tuottaa 18 prosenttia maailman kasvihuonepäästöistä. Eläintuotanto vaikuttaa ilmastonmuutokseen enemmän kuin kaikki maailman liikenne yhteensä.
Maataloustukia jaettaessa pitäisi korostaa enemmän ympäristötukien merkitystä, ja etenkin ympäristö- ja eläinystävällisempää luomutuotantoa pitäisi tukea nykyistä enemmän.
EU:n maatalouspolitiikka on kestämätöntä myös siksi, että Euroopan unioni ja muut teollisuusmaat tukevat maatalouden ylituotantoaan viemällä sitä kehitysmaihin markkinahintoja halvemmalla. Lisäksi esimerkiksi EU ja Yhdysvallat suojaavat omaa tuotantoaan asettamalla osalle kehitysmaista tuotaville maataloustuotteille tulleja ja tuontirajoituksia. Näin estetään kehitysmaiden oman maataloustuotannon kehittyminen ja niiden oman ruokaturvan varmistaminen. Siksi EU:n on poistettava kehitysmaille haitalliset vientituet ja annettava myös kehitysmaiden tuotteille mahdollisuus tuoda tuotteitaan EU-markkinoille. Kehitysmaissa EU:n on edistettävä ympäristömyrkyistä puhtaitten tuotteiden viljelyä.
Kaikkein köyhimmille kehitysmaille on perusteltua myöntää oikeus ylläpitää tuontisuojaa oman maataloutensa kehittämiseksi ja ruokaturvan parantamiseksi.
Eläinten hyvinvointiin on panostettava enemmän
Eläinten hyvinvointiin on panostettu liian vähän. Siinä missä nautakarjan hyvinvointikriteereitä on kiristetty, esimerkiksi siipikarjantuotannossa eläimet kärsivät eivätkä saa toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään.
Kun tuntevat eläimet ovat taloudellisen hyödyntämisen välikappaleita, niiden elinolot jäävät helposti taloudellisen kannattavuuden jalkoihin. Tukijärjestelmän ei tulisi edistää eläinten hyvinvoinnin vaarantavaa hoitoa ja kohtelua. Teollisesta kotieläintaloudesta ja eläinten sairaaksi jalostamisesta on luovuttava. EU:n tulisi varata reilusti nykyistä enemmän resursseja eläinsuojeluvalvontaan.
Nykymuotoiselle turkistuotannolle ei ole eläinystävällisiä vaihtoehtoja. Euroopan maista Hollanti, Itävalta ja Irlanti ovat jo kieltäneet turkistarhauksen epäeettisenä tuotantomuotona, ja EU:n tulee tähdätä samaan.
Tehotuotanto ulottuu myös eläinten teurastukseen, ja teurastamot ovat keskittyneet yhä harvempiin suuriin massateurastamoihin. Tämä kehitys on pysäytettävä, sillä muutoin eläimet joudutaan kuljettamaan yhä kauemmaksi teurastettavaksi. Pitkät, yli yhdeksän tunnin pituiset teuraseläinkuljetukset pitäisi kieltää.
EU:lla tulee panostaa eläinten hyvinvointiin myös globaalisti: WTO-neuvotteluissa EU:n tulisi sitoutua puolustamaan eläinsuojelullisin perustein myönnettäviä maataloustukia sekä mahdollisuutta kieltää sellaisten tuotteiden tuonti, joiden tuotantomenetelmä on aiheuttanut kärsimyksiä eläimille.
EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa uudistetaan parhaillaan.