Kalastuspolitiikka ei ole kestävää
Valtamerten kalakannat ovat romahtaneet
EU:n yhteinen kalastuspolitiikka on pahasti vinksallaan. EU:n kalastuslaivastot tyhjentävät valtameret kaloista ja maatalouden ravinnepäästöt kuormittavat haavoittuvia vesistöjä. Yhteinen kalastuspolitiikka on ajanut EU:n yhteiseen kalastuskriisiin.
EU:lla on maailman laajin merialue, joka on jopa laajempi kuin unionin maa-ala. Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) mukaan 88:aa prosenttia Euroopan kalakannoista kalastetaan enemmän kuin niiden kestävä tuotto edellyttää. 33 prosenttia näistä kannoista on romahtanut niin rajusti, että ne eivät enää pysty tuottamaan riittävästi jälkeläisiä. Tuhoavat kalastusmenetelmät, kuten pohjatroolaus, ovat aiheuttaneet lisäksi meriympäristön rappiota. Esimerkiksi kylmänveden korallit ovat kärsineet kalastuksesta.
EU:n harjoittamaa ylikalastusta myös tuetaan muun muassa polttoainetukien muodossa. Kalastusaluksien on ollur kannattavaa hakea saalista yhä kauempaa, ja kun kala EU:n omista vesistä on loppunut, EU:n kalastuslaivastot ovat siirtyneet kalastamaan kehitysmaihin.
Kalastus on monissa jäsenmaissa tärkeä elinkeino, ja EU-valtiot ovat keskittyneet varmistamaan vain kalastuksen lyhyen aikavälin hyötyjä.
EU:n on rajoitettava kalastuskiintiöitään tuntuvasti. Samalla on tehostettava myös kalastuksen valvontaa, jotta rehottava salakalastus saadaan kuriin. Romahtaneille kalakannoille pitäisi laatia tavoitteelliset elvyttämisohjelmat. EU:n tulee muistaa myös globaali vastuu: EU:n ja kehitysmaiden välisten kalastusoikeussopimusten vastuullisuutta ja kestävyyttä pitää parantaa.
EU:n yhteistä kalastuspolitiikkaa uudistettiin viimeksi vuonna 2002, mutta uudistus on jäänyt pahasti tavoitteistaan. Kalastuspolitiikan uudistus vuodelle 2013 on parhaillaan käynnissä.