Lobbaus ei ole avointa
Bryssel kuhisee rekisteröimättömiä lobbaajia
Bryssel on Washingtonin jälkeen maailman suurin lobbauskeskittymä, mutta lobbauksen pelisääntöjen osalta EU ei ole lähelläkään Washingtonia. USA:ssa laki vaatii lobbausta harjoittavia ilmoittamaan julkiseen rekisteriin rahoituslähteensä, asiakkaansa ja päätökset, joihin ne pyrkivät vaikuttamaan. EU:ssa vastaavaa lakia ei ole.
EU:n lobbauslainsäädäntö perustuu vapaaehtoisuuteen: EU:lla on lobbarirekisteri, johon lobbaajat voivat halutessaan rekisteröityä – velvoitetta tähän ei ole. Lobbareita ohjeistaa vain yleisluontoinen käyttäytymisohje. Siksi tarkkaa tietoa lobbareiden määrästä ei edes ole, vaan Brysselissä arvioidaan olevan kaikenkaikkiaan 13 – 20 000 lobbaria. Euroopan parlamenttiin heitä on akkreditoitunut n. 5000, mikä tarkoittaa, että he saavat kulkea vapaasti parlamentissa.
Pyrkimys vaikuttaa päätöksentekoon kuuluu demokratiaan, mutta niin kuuluu päätösten taustavaikuttimien avoimuuskin. Jos lakitekstin muutosesitykset ovat suoria lainauksia esimerkiksi autoteollisuuden lobbareilta, pitäisi tämä olla tiedossa.
EU tarvitsee vastaavan lobbauslainsäädännön kuin Yhdysvallat. Lisäksi EU-lobbaamiselle tulisi tehdä jääviyssäännöt, sillä nykyisin Euroopan parlamentin lakiesitysten esittelijäksi eli raportööriksi pääsee kuka tahansa riippumatta taloudellisista kytköksistään tai siviilisuhteistaan esiteltävään asiaan. Raportöörin valta on suuri lainsäädäntöprosessissa.