Sitovalla ilmastosopimuksella on kiire
Maapallon pelastamisella on niin kova kiire, että kaikki voitava on tehtävä sen hyväksi. Tähän mennessä EU on sitoutunut 20% päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä – tämä ei kuitenkaan riitä alkuunkaan. Päästöjen vähentämisen pitää olla nopeampaa, jotta pahimmilta ympäristökatastrofeilta vältyttäisiin.
EU:n tulee olla päästövähennysten etujoukoissa neuvoteltaessa globaalista ilmastosopimuksesta.
Vaurastuvia kehitysmaita tulee tukea hyppäämään teollisuusmaiden tuhlaavan teknologian yli ja siirtymään suoraan säästävään teknologiaan. Maailmanlaajuinen päästökauppa auttaisi kehitysmaita investoimaan suoraan säästävään teknologiaan. Mutta niin epäreilua kuin se onkin, ilmastonmuutosta ei saada kuriin rajoittamatta myös suurimpien kehitysmaiden päästöjä. Tämä on kansainvälisille ilmastoneuvotteluille valtava haaste.
EU:n päästökauppaa tulee uudistaa. Päästöoikeuksia ei tule jakaa ilmaiseksi markkinoille, vaan ne pitää huutokaupata. Päästöoikeuksia ei myöskään pidä laskea liikkeelle liikaa. Saastuttavat toimialat kuten liikenne ja maatalous tulee ottaa päästökaupaun piiriin. Poikkeuksia poikkeuksien perään ei pidä suvaita – muuten päästökaupan hyvä idea vesittyy.
Parempi EU tekee kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa eikä se viivyttele tiukoissa ilmastolinjauksissa. Kööpenhaminan syksyn 2009 ilmastoneuvotteluiden lattean tuloksen jälkeen tarvitaan tiukka kirikierros päästövähennyksiin.